Meta-tason filosofia

Moderni yhteiskuntarakenne on 2000-luvulla valitettavasti alkanut rapautumaan. Epäjärjestys (entropia) kasvaa tunnetusti suljetussa järjestelmässä. Europpa on kokenut tämän vaikka se ei suljettu olekaan.

Perinteinen, kiireinen, business as usual – ajattelu näyttää johtavan kaikilla tasoilla paikallisoptimointiin. Arkiajattelua on olla ottamatta huomioon talouden ja ihmisyyden kerrannaisvaikutuksia, viiveitä ja asennemuutoksia. Päättäjien on helppoa olla tyytyväinen niin kauan kuin oma hyvinvointi on turvattuna. Systeemiajattelulla tähän voidaan miettiä korjausta.

Metayliopiston filosofia ja perusteet

Systeemianalyysin perusteet kehitettiin jo toisen maailmansodan aikana tarkoituksena varmistaa menestys maailman laajuisissa logistisissa haasteissa. Tämä systeemi-tietous siirtyi siitä siviilielämään ja mahdollisti avaruuden valloituksen aikana, jolloin tietokoneita ei juurikaan vielä ollut käytössä.

Operaatioanalyysi ja operaatiotutkimus ovat laaja matematiikan ja IT-alan välinen alueensa, millä on matemaattisen ratkaisukykynsä lisäksi kykyjä ottaa kantaa yhteiskunnan rakenteisiin ja menestyksen malleihin. Kaikki me tiedämme kokonaisoptimoinnin merkityksen systeemin hyvinvoinnille. Valitettavasti kokonaisoptimointia ei Suomessakaan harjoiteta politiikassa (uusliberalismi ja keskinäinen valtataistelu), eikä taloudessakaan (markkinatalouden periaatteena kilpailu), eikä yhteiskunnan rakenteiden suunnittelussa, koska laskenta tapahtuu yksilöiden tuottoja ja mahdollisuuksia rajaten niin, että heidän välinen kilpailu kiristyy kaikilla rintamilla (esimerkkinä yritystuet ja tutkijarahoitus).  Tämä syrjivä asenne johtaa siihen, että syntyy organisaatioita ja systeemeitä, jotka ovat kaiken aikaa vaarassa pudota omasta ekosysteemistään, sillä koheesion tyyppistä voimaa ei yhteiskunnasta juurikaan löydy.

Metayliopisto: kaarikuva

Kuvassa kaaren sisäpuolella on kuvattu oman edun tavoittelun kulttuuri ja kaarella on meta-taso, joka tarkoittaa kykyä ajatella yhteiskuntaa periaatteina systeemianalyysinkin tarjoamilla skeemoilla, kuten kokonaisoptimointi ja yleensä systeemiset kybernetiikan lait.

Suositeltu ratkaisu

Systeemiajattelu suosittaa etsimään vaikkapa logistiikkasektorilta sellaisia valtakunnallisia ratkaisuja, joissa päällekkäisyyttä vältetään ja nostetaan kunniaan asiakasnäkökulma, mikä on perinteisillä yrityksilläkin hyve, mutta se on sitä heille vain heidän omasta kapeasta näkökulmastaan, mistä avarakatseinen ajattelija ei välttämättä ollenkaan ole kiinnostunut. Ketä puhelimen käyttäjää kiinnostaisi pitkään jonkun DNA:n strategia ja missio?

Puhelimen käyttäjää kiinnostaa luotettavat ja varmat ja edulliset yhteydet. PISTE.

Jos tällä tavoin kokonaisvaltaisesti suunniteltaisiin Suomelle infrastruktuuri: liikenne, tietoliikenne, alueelliset palvelut, koulutus, yliopistolaitos jne, silloin löytyisi valtava määrä henkistä potentiaalia näistä erillisistä organisaatioista toimia yhteen.

Suomen tila on yhteiskuntana sama kuin se on jalkapallossa. Valtava määrä seuroja on, ja kaikki kilpailevat keskenään. Siten valmennusresurssit kilpailevat keskenään ja valmentajat palavat loppuun kun mikään seura ei kunnolla menesty. Sitä paitsi valtakunnan tason menestystä ei voi tulla jos ärhäkkä asenne estää tiedonvaihdon, ristikkäisten resurssien käytö ja optimoinnin siihen tyyliin kuin operaatiotutkimuksen kaavat suosittaisivat.

Systeemiajattelu on keino aloittaa suunnittelu vaikka puhtaalta pöydältä. Silloin aiemmat kuprut voidaan unohtaa ja keskittyä uusiin vahvuuksiin kuten perustettaisiin uutta huipputason jalkapallojoukkuetta. Rahaa huipputuotteeseen riittää, jos sitä vapautuu toimimattomilta, päällekkäisiltä resursseilta.

Uusi paradigma

Kokonaisoptimoinnin käyttöönotto tuo eteen uudenlaisia tilanteita: ensinnäkin tiedon lisääntyessä ja päällekkäisyyksien vähetessä tulovirtaa saattaa kehittyä erittäin paljon suhteessa aiempiin kuluihin. Tämä on itsestään selvää optimoinnin tuottamaa hyötyä. Toisaalta suuri määrä resursseja voi jäädä ilman tehtäviä (kuten isojen yritysten lakatessa tahtoo käydä). Se johtaa uudenlaiseen työnjakoon ja sen pitäisi johtaa sellaiseen asenteeseen, missä työn saanti ei ole välttämätöntä tullakseen toimeen, eikä se ole syrjintäkeino. Joustavuuden kaikinpuolinen lisääntyminen olisi ratkaisu tähän uuteen käsitykseen työstä. Näihinkin tilanteisiin kybernetiikasta löytyy suosituksia: millaiset systeemit toimivat ja mitkä eivät. Valtiotasolla se edellyttäisi säätelykeinoja, joilla maan kilpailukyky varmistetaan – ellei sitten kuuluta liittovaltioon, mikä on toinen tilanne.

Resursseja maailmassa on tarpeeksi, mutta niitä käytetään nelinkertaisesti liikaakin maapallon kantokykyyn nähden. Resurssipohjainen talous on periaate, kuinka toimia ja elää resurssien tilanteen edellyttämällä tavalla ja siihen operaatiotutkimus ja siihen liittyvä tiede antaa parhaimmat ratkaisut kun poliitikot eivät siihen pysty.

Onnistuneen yhteiskunnan tunnusmerkkejä ovat (1) tasapaino ja (2) luottamus sekä (3) terve ihmiskäsitys. Tulevien päättäjien käsissä on se, toteutuvatko nämä kolme varsin vähäisiltä vaikuttavaa tavoitetta tulevassa Suomessa.