Systeemien teoria on kaikkia tieteenaloja yhdistävä metateoria: tapa tutkia ja oppia (L. von Bertalanffy, 1954).  Palvelut, ammatit, yritykset ja toimintamuodot ovat systeemisiä sekä IT-ala ja kaikki ihmisen luomat ratkaisut kuten yhteiskunta. Tutkimustavat ja tieteenalat ovat pitkälle systeemisiä

Haasteena näiden ymmärtämiseen ovat VUCA-käsitteistön mukaan, arvaamattomat tilanteet (volatile), epävarmuus asioiden tilasta (uncertain), kompleksisuus ja tulkintojen moninaisuus (ambiquity). Metayliopiston toimeliaisuus keskittyy filosofisella tasolla VUCA-haasteiden ratkaisemiseen, ainakin periaatetasolla.

Parhaat systeemiset periaatteet ja algoritmit ovat yllätten ohjelmoitavia rajapintoja, mikä oivallus mahdollistaa periaatteiden ohjelmoinnin ja simuloinnin ja kokeilun tekoälyn ja robottien ja infrastruktuurin puitteissa. Agenttien periaatteista monet sopivat automaattisten järjestelmien koodiksi asti. Ihmisen työ ja koneen automaatio kohtaavat siinä.

Yhteiskunnan ja luonnon suurimmat haasteet ovat systeemisiä. Onko niille ratkaisijoita?

Systeemin käsite on avain vuorovaikutuksiin, dynaamisuuden ymmärrykseen, arvojen ja hyveiden punnitsemiseen, politiikan kiemuroihin, IT-alan ihmeisiin, ihmisen psyykeen…

Näkökulmia on rajattomasti… sinun käytettäväksi, jos sinulla on siihen haluja ja taipumuksia.

Maailmanlaajuisesti on selvitelty, että kokonaiskuvan soveltamiseen työssään ja elämässään pystyy vain pari prosenttia ihmiskunnasta. Vain alle prosentti pystyy omaksumaan holarkisen maailmankuvan.

Valitettavasti suurin osa kansasta ajattelee vain itseään, ja on liian joustamaton. Siitä johtuu politiikan sirpaloituminen ja talouden epävarmuus. Tilanteen parantaminen vaatii hyvää johtajuutta ja sopuisuutta.

Vastuullinen systeemi (viable) on organisaatiomalli, joka on hallinnassa sisäisesti ja ulkoisesti. Siitä on paljon tutkimuksia ja toteutusesityksiä. Se vaatii kuria.

Parasta tekoälyä syntyy ohjelmoimalla systeemeihin vipuvaikutuksia, että ne itse alkavat löytää vahvuutensa. Pehmeästä systeemiajattelun metodiikasta voit alkaa (jäävuoresta ja CATWOE-periaatteesta). Kuinka se tehdään yhteiskunnan elvyttämiseksi, se selviää tulevista kirjoistamme.

Metayliopisto rakentaa ohjelmoiden prototyyppejä ja arkkitehtuureita, ja niillä todistaa kuinka vipuvaikutukset toimivat. Ohjelmointikirjan protoja ovat mm:

• Uusi talous
• Hakualgoritmit: kauppamatkustaja, paremmuushaku, muurahaiskolonna
• Yrityselämän monitaitoekspertti
• Vastuullisen systeemin arkkitehtuuri
• Holarkia ja monet systeemiset ideat

Näillä keinoin ihmisäly ja tietokoneen äly alkavat hyödyntää toisiaan.

Ihmisten luonnetta on paljonkin tutkittu. Erinomaisesti ihmisen ajattelua kuvaa Ken Wilberin AQAL-teoria (kuva) ja hänen kirjansa.

Numerot 1-4 kuvaavat teorian neljänneksiä: Minä, Me, Se ja Sen (Ne). Ihminen pyrkii tietoineen ja tunteineen (1) omaksumaan kykyjä (2), jotka sallivat uudistumisen eri tasoilla mitä ihmisen fysiikassa ja psyykessä on, osana ympäristöään ja kulttuuriaan (3), ja osana koko systeemiä (4), joka tarkoittaa yhteiskuntaa muotoineen ja sektoreineen.

Niistä on johdettu merkittäviä johtamisen ja kehittymisen periaatteita, kuten World System Change (Barrett). Ystäväni Joannan video aiheesta on katsottavissa täällä.

Ylin taso yhteiskunnallisessa kehittymisessä on koheesio, pyrkimys tasapainossa edistää yhteistä hyvää. Barrettin malli alkaa Maslowin tarvehierarkiasta ja arvojen tunnistamisen kautta se motivoi valaistumiseen ja valistumiseen, tiedon ja oppimisen arvostamiseen.

Edellä kuvattu kehys muodostaa kestävän perustan vastuulliselle tekoälylle toimia.